Sivun näyttöjä yhteensä

lauantai 16. marraskuuta 2013

Heiii!

Jos ihmettelette, missä viipyy juttu
Putiikin avajaisista, 
niin kerronpa että sitä ihmettelen itsekin!
Putiikilla en koskaan ehdi päivittää blogia ja
valitettavasti unohdan
 joka päivä
sinne kamerani, 
jossa kaikki kuvat ovat.
 
Sopii toivoa että ensi viikolla muisti pelaisi paremmin.
 
No mutta, kaikki on alkanut hienosti!
Asiakkaat löytävät 
pikkuruisen Putiikin
vaikka emme ole laajalti mainostaneetkaan,
facebookissa lähinnä.
 
Tänään meillä kävi toimittaja
tekemässä juttua paikallislehteen
joten pian alamme odotella 
innolla jouluostosten tekijöitä :)
 
Joulumieli on kyllä hieman hukassa,
vaikka samaan aikaan olen iloinen siitä
ettei pakkanen ole vielä alkanut kiusaamaan.
Näin omakotitalossa asujalle
se tarkoittaa suuria säästöjä sähkölaskuun!
 
Toivon silti että edes viikon verran
Joulun aikaan olisi lunta.
Ja niin että ehtisi pari kertaa sinne
pulkkamäkeenkin.
Sitten saisikin jo tulla kevät! :)
 
Harmi kun en nyt tosiaan voi sieltä Putiikilta laittaa kuvia.
Mutta sen sijaan laitan muutamia
netistä napattuja kuvia,
jotka liittyvät haaveeseeni
joka on välillä enemmän, 
välillä vähemmän mielessä.
 
Olen jo pitkään ollut kiinnostunut
kaikesta omavaraisuuteen liittyvästä, 
selaillut netissä keskusteluja 
ja haaveillut omasta pikku kanalasta,
parista lampaasta,
kasvimaasta ja ties mistä.
 
Rakastan toki kotiamme
jossa olemme asuneet nyt viisi vuotta,
jotenkin vain tuntuu siltä että tämä ei ole
se paikka johon lopullisesti asetumme,
vaan että oma sydämeni kuuluu
jollekin pikkuiselle maatilalle
jossa saan kasvatella yrttejä
ja neuloa omien lampaiden villasta
kaikenlaista, ehkä jopa 
värjäillä niitä kasviväreillä.
 
Pieni kanalakin siellä olisi, 
jossa olisi "taviskanojen" lisäksi
pari vähän erikoisempaa.
Niiden munia sitten keräilisin pieneen koriin
niinkuin Mummo Ankka konsanaan :D
Naapurien kanssa voisi vaihdella
oman tilan tuotteita,
vaikkapa kananmunia maitoon...
 
Juuhh, tiedän, melko romantisoitu kuva
maatilan elämästä joka oikeasti on rankkaa työtä.
 
Oma haaveeni on kuitenkin, kuten aiemmin mainitsin,
pieni maatila.
Luoja tietää, mihin tämä elämä meitä kuljettaa
mutta kovasti toivoisin että se kuljettaisi
minua tuohon suuntaan.
Ihan alkajaisiksi mieheni voisi
alkaa innostumaan ajatuksesta ;)
 Nyt hän lähinnä naureskelee puheilleni
ja kuittaa ne hipahtavan vaimonsa sekoiluiksi 
ja senhetkiseksi huuruksi joka haihtuu tuota pikaa.
Ehkä hän jossakin vaiheessa huomaa
että tämä haave on tullut jäädäkseen ;)





 
Mä haluun maalle!!
Vielä maallemmas kuin nyt olen!

Hauskaa viikonloppua raksut <3
Ja muistakaa että mikä tahansa haave on toteutettavissa
kun vain tarpeeksi kovasti haluaa
ja on valmis tekemään töitä sen eteen :)

Janina
 
 
 

1 kommentti:

  1. sounds like a plan! Näinä epävarmoina aikoina olis oikeinkin järkevää yrittää olla edes osittain omavarainen! Mullakin on jonkinmoinen kasvimaa edes aikeissa tehdä ensi kesänä....tai sitä seuraavana...

    VastaaPoista