Sivun näyttöjä yhteensä

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Että tuulet puhaltais, sadepilvet poistais...trallallaaaaaa....

 Hejsan allihuuppa!

Nelly luuli että allihuuppa on jouluaatto ruotsiksi :D

Hei, iloisia uutisia mun urheiluharrastuksen
ja elämäntaparemontin kauhistelijoille
ja mut ihmisenä sen vuoksi tuominneille:

Mä oon REPSAHTANUT!!!!!!
Nyt on mennyt varmaankin kuukausi ilman säännöllistä 
salillarehkimistä.
Pari kertaa olen saanut peffani sinne rehattua
ja aina vaan maistuu puulta.
Bodypumpissa olen ollut pari kertaa
ja siellä on ihan kivaa
mutta jonkinlainen turnausväsymys on 
nyt iskenyt.
Ruokailutkin on olleet vähän sitä sun tätä.
Aamupalasta olen kuitenkin koettanut pitää kiinni
ja siitä että päivän aterioissa on tarpeeksi proteiinia.

Ajatuksena koko ajan se, että
MAANANTAINA sitten palaan ruotuun :)

Tänä aikana olen TODELLAKIN huomannut eron
näiden kahden elämäntyylin välillä.
Tässä muutama konkreettisin:
1) Selluliitti ja jenkkakahvat tekevät uskomattoman nopean paluun
2) Jo hyvän aikaa takavasemmalla viihtynyt
kiukkuinen mieli on myös astunut kuvioihin
3) Väsymys ja innottomuus vaivaavat,
tekisi mieli nukkua ja jättää koti retuperälle
 4) Selkää kivistää
5) Hiukset ja iho... Voi apua!
 Naama on rupsahtanut,
hiukset rasvoittuu mutta samalla
 ovat kuitenkin kuivat ja pörröiset... Yäk. 

Eli järkikin sen sanoo että entiseen en halua palata!
Tänä aikana olen miettinyt sitä, 
miten tyytymättömät ja pahantahtoiset ihmiset 
olisivat varmasti paljon mukavampia
kun alkaisivat harrastamaan jotakin.
Omaan mielentilaani
liikunnalla on ollut ihan USKOMATON muutos.

Eli lupaan nyt tässä julkisesti,
 että huomenna on ruotuunpalaamisen aika!
Tai, no, miksi odottaa huomiseen sellaisen kanssa
minkä voit tehdä jo tänään?
Eli TÄNÄÄN on
ruotuunpalaamisen aika, 
reippaan kävelylenkin avulla.

Hyviäkin puolia tässä repsahduksessa on.
En nimittäin nähnyt muutoksia itsessäni
vaikka rehkin ja rehkin.
Hauis ei muka kasvanut,
(vaikka salilla eräskin mies sanoi että
"sähän teet hauista samoilla painoilla kuin minä!")
peppu ei ollut tarpeeksi pyöreä,
vyötärö oli sama tasapaksu pötkö
kuin ennenkin.
 
Nyt tajuan että olin valtavan hyvässä kunnossa
ja kehittynyt paljonkin.
Itseluottamus kasvoi
kun kantoi itsensä ryhdikkäästi ja
treenin tuoma hyvä olo oli
jatkuvasti läsnä.
Sekä fyysinen että henkinen.

Nyt arvostankin eri tavalla tuota
henkistä puolta, 
täytyy myöntää että alkuun
pääasiana oli ulkonäkö.
Henkiset edut tulivat vähän niinkuin
huomaamatta kaupan päälle.

Innokkaan päättäväisenä siis
jatkan siitä mihin jäin
enkä anna tällaisten väliaikaisten takapakkien lannistaa!
Kyllähän kaikki sen repsahtamisen osaavat
mutta siitä nousemisessa 
kysytäänkin jo luonnetta :D

Nyt onkin sellaiset systeemit käsillä,
että jaksamista ja energiaa todella tarvitaan!

Kolmen hullun naisen voimin nimittäin
aukeaa marraskuun ekana päivänä
Uniikki JouluPutiikki
 osoitteessa Topeeka 17,
täällä Kauhajoella siis.

Meidän kolmen haaveena on ollut
pieni käsityö- ja tuunauskauppa.
Myynnissä itsetehtyjä juttuja.
Löimme siis viisaat päämme yhteen
ja tuloksen näette sitten.

Itse olen näin alkuun vähän varovaisemmin
mukana, sivutoiminen kun tämä
oma bisnekseni on.
Suunnittelussa ja toteutuksessa
kuitenkin täysillä matkassa!

Jos liike ottaa tuulta alleen 
(ja se on ihan TEISTÄ kiinni!),
jatkoa olemme jo miettineet kevääksi.
Sinnekin on jo monenlaista ideaa kehitteillä,
mutta kaikki riippuu nyt siitä
millaisen vastaanoton tämä
koeversio saa asiakkaiden 
keskuudessa :)
Että puskaradio suhisemaan!!!!

Oma suosikkini netistä metsästetyistä ideakuvista, joiden avulla olemme suunnitelleet liikkeen ilmettä.
Tähän väliin muutamia kuvia siitä, 
mitä viime aikoina on tullut puuhasteltua:
 
Äiti-lapsiclubilaisten kanssa oltiin metsäretkellä :)
Pipsa ja ikätoveri Lyyti, käsi kädessä <3

Pipsa ja hyvä ystävä Veera <3

Sain kunnian tehdä vauvalahjan erään ihanan papin vastasyntyneille kaksospojille <3 lankana käytin merinovillaa joka onkin huippulaadukasta ja pehmeää, ei kutita uuden uutukaista ihoa.

Tapion kaupassa tulee ravattua miltei viikoittain. Tässä erään reissun saalis. innostuin ehkä hieman liikaa kuten usein tuppaa käymään...

Syksyn tultua alkoi koirapipoillakin olla taas menekkiä. Kuhmoisiin lähti kahdelle chihukaverukselle tämä ja toinen samanlainen, hieman erilaisella värityksellä.

Tästä pöllöstä oli kuulemma tullut oikein tappelu sisarusten kesken! :)
 Kaikkea muutakin on tullut puuhasteltua.
Tilauksia on vielä muutamia
mutta kerrottakoon nyt täälläkin, että
uusia tilauksia en ennen joulua
ota enää vastaan.
Keskityn tekemään tuotteita
Putiikkiin myytäväksi ja
sieltä niitä saa sitten tulla osteskentelemaan :)
Ja ne , jotka eivät paikalle pääse,
voivat tiedustella facebookin kautta
valmiita tuotteita joita sitten
mielelläni kuvaan ja postittelen :)

Ensi perjantaina jatkuu taas
"Tsanainalle hiha" -projekti.
Ollaan Nannan kanssa päästy jo kyynärtaipeeseen saakka,
tavoitteena siis
tuollainen ihan ranteeseen ulottuva hiha.
Tässä muutama netistä napattu kuva
jotka ovat mielestäni
erittäin hienoja.



Tämä alimmainen on ehkä lähimpänä
omaa tyyliäni ja värimaailmaa.
p.s. Tuo kroppakin on aika jees ;)

Et sillee tollee tällä kertaa!
NYT palaan pyhittämään lepopäivääni.
En aio virkata tänään yhtään 
vaikka mieli jo kovasti tekisi!
Ehkei tilaustöiden valmistaminenkaan 
stressaa niin paljoa kun
antaa itselleen luvan olla yhtenä
päivänä viikossa 
ajattelematta koko asiaa!

Janina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti